maanantai 16. toukokuuta 2016

Lähtötilanne

1. Kahden ihanan lapsen äiti
2. Yhden ihanan miehen vaimo
3. Ihana mutta henkisesti raskas työ
4. Hermot kireinä huolimatta ja johtuen ks. kohdat 1 ja 3 ja joskus jopa 2
5. Liian vähän vapaa-aikaa ja liian paljon töitä
6. Töiden vähentäminen ei ole mahdollista, koska asuntolaina
7. Helposti stressaantuva ja pedantti luonne
8. Lisäksi riittämättömyyden tunne, ahdistusta maailman pahuudesta, keski-ikäistyvän naisen ulkonäköpaineita (jotka luojan kiitos ovat pienemmät kuin teininä), paljon haaveita ja unelmia, joiden toteuttamiselle ei tunnu löytyvän aikaa

kuva:pinterest


Olen yrittänyt jo vuosia päästä eroon jatkuvasta stressistä siinä onnistumatta. Välillä olen kokenut pieniä onnistumisen elämyksiä, mutta valitettavan nopeasti olen päätynyt takaisin siihen päätä vannemmaisesti puristavaan ahdistavaan stressitilaan, joka aiheuttaa hermojen kireyttä, päänsärkyä, lihaskireyttä ja kipuja, painajaisia sekä vatsavaivoja. Ihan muutamia stressin sivutuotteita mainitakseni. :) Nämä uskoakseni ovat ne ruuhkavuodet, joista kaikki aina puhuvat ja joita en ennen oikein ymmärtänyt. On ehkä vaikea ymmärtää sellaista mitä ei itse ole aiemmin kokenut.

kuva:pinterest


Tällä hetkellä olen siinä pisteessä, että nautin valtavasti lapsistani ja samoin työstäni. Silti huomaan jatkuvan kiireen ja paineen vaikuttavan elämänlaatuun heikentävästi.  Tahtoisin niin kovasti elää hetkessä ja nauttia täysillä näistä päivistä, jolloin lapset ovat vielä pieniä ja itse olen vielä terve ja nuori tai ainakin nuorehko, katsojasta riippuen. Haluaisin olla sellainen ihana ja rento äiti, joka ei koskaan menetä malttiaan, jaksaa paistaa lapsille pullaa ja pelata illasta toiseen lautapelejä. Haluaisin olla myös ihana ja rento työkaveri, joka jaksaa kannustaa, opastaa ja nauraa omien töiden keskellä. Haluaisin ehdottomasti olla myös sellainen vaimo, joka jaksaa käpertyä puolisonsa kainaloon iltaisin ja joka etsii aikaa romantiikalle ja jaksaa keskittyä niihin ihaniin pieniin suloisiin hetkiin, joita kuitenkin onneksi on. Voi olla, että minusta ei koskaan tule lähimainkaan haavekuvieni kaltaista äitiä, vaimoa tai työtoveria, mutta ainahan voi yrittää. :)

kuva:pinterest


Siksi siis operaatio stressin selätys. Yykaakoo, tästä se alkaa.

P.S Lisäyksenä vielä, että olen tässä vuosien varrella lukenut elämänhallintaan ja työpaineiden, stressin ja kaiken ahdistavan vähentämiseen ohjaavia opuksia. Olen kokeillut joogaa, hierontaa, osteopatiaa ja kaikenlaisia muita patioita. Olen yrittänyt saada stressiä pois myös aromaterapialla, vyöhyketerapialla ja kukkaterapialla. Tottakai olen kokeillut myös liikuntaa rauhallisista metsälenkeistä aina hikirääkkiin asti. Silti olen nyt tässä. Avoimin mielin kohti rentoa mieltä. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti